Arvoisa toimari-pääministeri: onko vahvuutesi ulko- vai sisäpolitiikassa?

Toimari on oman yrityksensä pääministeri, halusi tai ei. Ja pääministerin tehtävä on kaksijakoinen: toisaalta pitäisi pitää ulkopoliittiset suhteet kunnossa, toisaalta olisi sisäpoliittisia velvoitteita, jotta turuilla ja toreilla annetut lupaukset voidaan lunastaa. Näiden yhdistäminen ei kuitenkaan ole helppoa.
 

Lupasin edellisessä postauksessani käydä läpi Talentreen tämän vuoden tavoitteita. Mutta enhän minä, konsultiksi syntynyt, voi olla kääntämättä tarkastelukulmaa laajempaan kontekstiin. Joten, jos sallitte, lähestyn asiaa poliittisen metaforan kautta. Asia on uskoakseni kaikille tuttu. Melkein yhtä varma olen siitä, että useimmilla meistä on aiheen tiimoilta paitsi vahvuuksia, myös kehitettävää.

Meillä toimitusjohtajilla on siinä mielessä haastava tehtävä, että meidän tehtäväksemme on koitunut yrityselämän pääministerin virka. Ja, kuten tiedämme, se ei ole viroista helpoimpia. Asian voi todeta vaikka Wikipedian pääministerilistauksesta. Sangen tynkiä ovat monet toimeksiannot olleet.

Haasteensa pääministerin tehtävään tuo se jakomielitautinen fakta, että meidän pitäisi hallita sekä ulko- että sisäpolitiikka. Toiseen meillä usein on luontaisia taipumuksia, toinen taas sysää meitä väistämättä kohti epämukavuusaluetta. Mutta tilannetta ei auta paeta: molempia tarvitaan. Jaan tässä karkeat ajatukseni näistä ihanan inhoista politiikan osa-alueista. Ja kyllä: nostan käden pystyyn oman kehittämiskohteeni kohdalla. Liittyvät, kuin sattumalta, näihin meidän tämän vuoden tavoitteisiin…

Ulkopolitiikka. Yrityselämän ulkopolitiikkaan kuuluu – ei niin yllättäen – kaikki se, mikä liittyy suoraan tai välillisesti yrityksen ulkopuoliseen tekemiseen. Itse ajattelen, että ainakin asiakkaiden hurmaaminen eli myyntityö, kuten myös erilaiset sidosryhmäaktiviteetit, ovat tämän sortin puuhaa. Systemaattinen brändin kehittäminen kuuluu niin ikään otsikon alle. Samoin lasken ulkopuolitiikaksi rekrytoinnin: sen, miten viestimme uusille talenteille ja miten heitä omaan kotipesäämme houkuttelemme. Ulkopolitiikalla on siis tärkeä rooli. Sen avulla voimme toimia yhdessä muiden toimijoiden kanssa ja ehkäpä vaikuttaa kokoamme isommin.

Sisäpolitiikka. Asiakaslupauksissa on kääntöpuoli: lupaukset pitää lunastaa. Se on se koko touhun suola. Käytännössä tämä tarkoittaa sisäisten prosessien säätämistä niin, että hukkaa on mahdollisimman vähän ja asiakkaalle tuotettua arvontuotantoa mahdollisimman paljon. Jotta tämä voisi toimia, tarvitaan prosesseja ja pelisääntöjä – sekä systematiikkaa ja kurinalaisuutta niiden noudattamiseen. Asiaa voisi lähestyä napakasti vaikka toimarikolleegani blogitoteamuksella get shit done. Ilman toimivaa sisäpolitiikkaa ei kunnian kukko kaukaa kiekuile. Katso vaikka Kreikkaa.

Yksi toimitusjohtaja-pääministerin tärkeimmistä tehtävistä olisi tunnistaa, kummalla puolella hänellä on enemmän kehitettävää – ja sitten panostaa juuri sinne. Esimerkiksi itse koen olevani luontainen ulkoministeri; sen sijaan sisäministerin (joka vastaa mm. poliisivoimista) rooli on minulle vaikeampi. Siksi juuri jälkimmäistä on korostettava.

Tätä kautta tulee myös meidän yrityksemme tämän vuoden tavoitteet, joihin alussa viittasin. Kasvu johtaa miltei aina siihen, että prosesseja on trimmattava entistä tehokkaammiksi. Viime vuoden nopean kasvun myötä meilläkin on monella saralla taas kehitettävää, esimerkiksi HR-politiikkojen suhteen. Yhä useampi asia on mietittävä kerralla siten, että seuraavalle saman asian kysyjälle on jo vastaus valmiina. Onneksi talo on täynnä yrityksen kehittämisen ammattitalentteja, joten uskon homman etenevän vauhdilla. Sitä paitsi: delegointi on asioista ihanimpia.

Kummalla puolella Sinun kehittämishaasteesi ovat?

Kehittämisterkuin,

Antti Haapakorva

 

Antti Haapakorva